Peliongelman kartoittaminen testeillä

Tyypillinen tapa aloittaa peliongelman kartoittaminen on tehdä testi. Testin on ensikädessä tarkoitus havainnollistaa, onko pelaamisesta syytä huolestua, ja jos on niin missä määrin. Tällaiset testit ovat madaltaneet kynnystä huomata ongelma ja hakea apua hyvissä ajoin. Monet käytettävistä testeistä ovat kansainvälisiä.

BBGS

BBGS eli Brief Biosocial Gambling Screen on mittari, jossa neljän kysymyksen avulla kartoitetaan peliongelmaa. Kolme kysymyksistä koskee pelaamista ja yksi muutoshalukkuutta. Testin on kehittänyt Amerikan psykiatriayhdistys APA peliriippuvuuden kriteeriensä pohjalta. Tarkoituksena on erotella tarkasti riippuvaiset pelaajat ja pelaajat, joilla ei ole riippuvuutta.

PGSI

PGSI eli Problem Gambling Severity Index on myös kansainvälinen ja luotettavaksi todettu tapa mitata riskipelaamista. Siinä otetaan huomioon yleiset merkit ja seuraukset ongelmallisesta pelaamisesta. PGSI:n avulla voi selvittää, onko pelikäyttäytyminen haitallista, ja olisiko pelitapojen muutokseen syytä. Testissä on yhdeksän kysymystä.

SOGS-R

SOGS-R eli South Oaks Gambling Screen auttaa määrittämään ongelmapelaamisen laajuutta. Siinä vastaajat pisteytetään käyttämällä pelaamisen ongelmatekijöitä kartoittavia kysymyksiä. Jokaisesta riskiin viittavasta vastauksesta saa pisteen. Testissä on 16 kysymystä. Sen pohjana on käyttetty DSM-tautiluokitusta. SOGS-R on suunnattu aikuisille, mutta siitä on olemassa myös nuorille optimoitu versio SOGS-RA.

Reikäleipätesti

Päihdelinkki tarjoaa 9 kysymyksen reikäleipätestiä, jossa tutkitaan pelaamisen vaikutuksia elämän eri osa-alueisiin. Testi kysyy, söikö reikä leivän, ja leivän viipaleet kuvastavat elämän osa-alueita. Mitä suurempi peliongelma on, sitä enemmän viipaleesta on syöty.

Lie-Bet

Kaikista yksinkertaisin näistä testeistä on Lie-Bet. Siinä on vain kaksi kysymystä, joiden on tarkoitus kartoittaa paitsivarhaista peliriippuvuutta, mutta myös riski- ja ongelmapelaamista. Testi perustuu DSM-IV-tautiluokitukseen. Lie-Bet on lyhyt, jotta sitä voitaisiin käyttää peliriippuvuuden määrittämiseen sellaisissa tilanteissa, joissa aikaa ei ole paljon. Kysymykset istuvat hyvin myös asiakashaastatteluun. Testissä kysytään vain, onko asiakas tuntenut tarvitta käyttää pelaamiseen yhä enemmän rahaa, ja onko hän koskaan valehdellut läheisilleen pelaamisestaan. Myöntävä vastaus molempiin kohtiin viittaa siihen, että asiakkaalla voi olla peliongelma. Tässä tapauksessa asiaa lähdetään kartoittamaan tarkemmin. Tämä on myös helppo testi kotona tehtäväksi, ja antaa mahdollisuuden selvittää ongelmat jo alkuvaiheessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *